Kysy Gemmologilta

12.10.2016

Kysymys: Mitä eroa on ns. aidoilla, viljellyillä ja makean veden helmillä?

Vastaus: Kaikki helmityypit syntyvät erilaisten simpukkalajien sisällä. Helmen syntyä pidetään simpukan puolustusmekanismina, jonka avulla se ympäröi helmiäisainekerroksilla kuoren sisään päässeen ärsykkeen (hiekanjyvän, loisen, rikkoontuneen kuoren sirun tms.) jotta se ei pääsisi vahingoittamaan eläimen pehmeää kudosta. Mitä kauemmin ärsyke simpukan sisällä on ollut, sitä suurempi helmestä on tullut, koska helmiäisen eritys ärsykkeen ympärille jatkuu niin kauan kuin se pysyy simpukan sisällä. Aidot helmet ovat syntyneet luonnossa sattumalta simpukan pehmeän vaipan sisälle päässeistä ärsykkeistä.

Aidot luonnonhelmet ovat erittäin harvinaisia ja niitä ei juurikaan Suomen markkinoilta antiikkikoruja lukuunottamatta tavata.

Viljelty suolaisen veden helmi:
Simpukan puolustusmekanismia sen sisälle tullutta ärsykettä vastaan on ihminen osannut käyttää hyväkseen jo 1200- luvulta asti jolloin kiinalaiset jo laittoivat helmisimpukoiden sisään pieniä esineitä saadakseen niihin helmiäispinnan. Kaupallisesti viljellyt pyöreät helmet ilmestyivät markkinoille 1920-luvulla. Tämä viljelymenetelmä kehitettiin Japanissa.

Pyöreä simpukankuoren helmiäisestä sorvattu ns. ydinpallo laitetaan simpukan sisälle ärsykkeeksi ja samalla tavoin kuin aidon helmen synnyssä simpukka alkaa erittämään helmiäisainetta tämänkin ärsykkeen ympärille. Mitä kauemmin tämä ns. ydinpallo on simpukan sisällä, sitä paksumpi helmiäiskerros sen päälle syntyy. Useimmiten riittävän paksuisen ja hyvälaatuisen helmiäiskerroksen synty vaatii ainakin 3-vuotta. Japanissa tuotetaan tällä menetelmällä ns. Akoya-helmiä, jotka ovat tyypillisesti valkoisia ja halkaisijaltaan suurimmillaan n. 8 mm kokoisia. Suurempia etelämeren helminä tunnettuja helmiä tuotetaan eri puolella tyyntä valtamerta, nämä voivat olla halkaisijaltaan jopa 18 mm. Vastaavan kokoisia mustia ja irisoivia harmaita helmiä tuotetaan Tahitilla esiintyvissä osterilajeissa.

Makean veden helmi:
Kalleimmat ja laadukkaimmat helmet saadaan merivedessä elävistä, Pinctada-sukuun kuuluvista simpukoista, mutta myös makeanveden simpukkalajit voivat tuottaa helmiä. Parhaimpia makeanveden helmiä saadaan Union-sukuun kuuluvista jokihelmisimpukoista.

Makeassa vedessä viljellyissä helmissä ei ole sisällä ns. ydinpalloa vaan helmen kasvun aiheuttavana ärsykkeenä niissä käytetään toisen, jo kuolleen simpukan kudosta. Makeaveden helmi koostuukin kokonaan helmiäisestä ja siksi se kestää kulutusta erittäin hyvin koska kuluneen helmiäiskerroksen alta tulee aina uusi helmiäiskerros. Suurin tuottaja viljellyille makeanveden helmille on nykyään Kiina.

Perinteinen jako viljeltyihin ytimellisiin suolaisen veden helmiin ja ytimettömiin makean veden helmiin saattaa tulevaisuudessa hämärtyä, sillä viime vuosina on markkinoille tullut myös suuria makeanveden helmiä joissa on sisällä ns. ydinpallo.

Hinnaltaan kalleimpia ovat aidot, luonnollisesti syntyneet helmet, erittäin arvokkaita ovat myös suuret viljellyt etelämeren- ja tahitinhelmet, hyvät Akoya-helmet ovat myös melko arvokkaita ja tyypillisesti edullisinta helmityyppiä edustaa viljelty makean veden helmi. Helmen koko, väri, hohto, muoto ja pinnan laatu vaikuttavat syntyhistorian ohella ratkaisevasti helmen hinnanmuodostukseen.

Suomen Gemmologisen Seuran työryhmä / Marita Lempinen

Julkaistu kategoriaan: Artikkelit